Rakastan kuviksen
kurssia, kaksi tuntia viikossa putkeen ja seuraavaksi pitäisi tehdä
yhteisötaidetta aiheena luonnonusko. Pääni on jo nyt täynnä ideoita, tahtoo jo
käydä töihin! Muutenkin osuin nappiin valitessani kuviksen, odotan nyt jo
innolla mitä kaikkea sieltä eteen tulee.
Voisin ryhtyä
kirjoittamaan dekkareita tai kauhukirjallisuutta. Tai sitten vain työstää tästä
keskeneräisestä *salaisuudesta* jotakin järkevää. Kuvanveisto ois tosi jees,
maalauksesta puhumattakaan. Valokuvaus olisi sitten jo aivan ihanaa. Minulla on
paljon ideoita korvan takana, ehkä liikaakin.
Toissapäivänä oli
ihana auringonlasku. Kaikki oli niin oranssia ja minä kirjoitin. Tosin puolet
niistä kirjoituksista vois poistaa, meni mauttomaksi. Kaalilaatikkokin on
muuten mautonta ellei siihen laita majoneesia tai voileipäpikkelssiä.
Poonamus on ihana ja
saksalainen rakkauteni on vaihtanut hiusten väriä. Pillitän musiikille ja
tahdon sen yhden tatuoinnin sitten joskus. Pelkään pahinta muttei ehkä vielä
ole hätää, kaikki on niin sekavaa mutta niin selvää. Kerroin eräälle
opettajalle ujoudestani, mutta toiselle en uskaltanut myöntää lempiartistiani.
Se pysyköön vain omassa tiedossani, kuten myös saksalaisen rakkauteni
henkilöllisyys.
Haluaisin ruveta
viljelemään jotain, mutta ei ole sen aika. Voisi varmaan vaan ostaa teetä ja
kaivella neulomukset esiin. Kun syksy kunnolla tulee, voin taas alkaa kävellä
luonnossa ja sitten ehkä vähän itkeskellä vähän lisää. Ja hankkia kunnon
kokemusta siitä omasta jutusta. Ja
ehkä kuolata vielä hiukan enemmän saksalaisen rakkauteni perään ja ihannoida
noitajuttuja-
Tää on sekavaa,
mutta minkäs sille voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti