Alussa mietin, että jokaisen päivän pitäisi olla kuin tämä. En niinkään tarkoita sitä, että joka päivä täytyisi käydä uimassa ja istuskella virkkaamassa. Olisi vain mahtavaa jos nukkumaan ruvetessa nukahtaisi heti. Olisi väsynyt ja tuntisi, että päivän työt on todellakin tehty.
Kaipa päähäni sattuu taas. Haluaisin olla niin paljon kaikkea, niin paljon kaikkea. Tiedän kyllä täsmälleen mitä haluaisin olla, mutta aina niiden toiveiden toteuttaminen ei ole helppoa. Tänäänkin olen haaveillut vaikka kuinka monesta asiasta, jotka kaikki riitelivät keskenään. Mieleni muuttuu niin nopeasti, haluan kaiken mutten kuiteskaan mitään. Turhauttaa.
Olen miettinyt tänään paljon viime syksyä. Silloin tapahtui kaikkea hienoa ja ihanaa, vaikka tietyt asiat alkoivatkin luisua väärään suuntaan. Tai ehkä suunta oli sittenkin oikea. Joka tapauksessa mietin tänään yhtä lausetta. Se lause sanoi erään tietyn auttavan minua ongelmissani. JA nyt tekisi mieli HUUTAA. Tajusin sen, vihdoinkin!!
(Minä voin olla taiteilija.
Minä voin olla muusikko.
Minä voin olla parantaja.
Minä voin olla soturi.
Minä voin elää menneessä ja nykyisyydessä-
Minä voin olla ihan mitä, kunhan vain pyydän apua tietyltä taholta.)
Paitsi että en osaa mitään mitä haluaisin ja meni jo muutenkin höpinäksi. Tärkeäksi höpinäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti