maanantai 26. lokakuuta 2015

KUKA MUUTTAA MUN KANS SKOTLANTIIN SYÖMÄÄN KASVISHAGGISTA

Tarvitsen ihan ehdottomasti sisältöä elämääni. Tarvitsen työpaikan, edes vapaaehtoistyötä. Tarvitsen myös matkalipun Skotlantiin.

Hypin kohta seinille, revin hiukset päästäni, itken ja karjun. Turhauttaa, en pysty tekemään mitään. Vapaata aikaa kuusi tuntia, en aina vaan jaksa olla koneella. Pitäs päästä jonnekin, pitäs päästä pois täältä. Haluaisin vain oikeasti tehdä jotakin ja olla oma itseni, mutta täällä siihen ei ole mahdollisuutta.

lauantai 10. lokakuuta 2015

hupsista

Koko ensi viikko on lomaa. Voi juma, mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?

Tietenkin voisin neuloa peiton, mekon, terälliset säärystimet, takin ja kaikkea muuta. Voisin myös vaikkapa olla viikon vegetaristi. Voisin myös siivota huoneeni, tehdä koulujuttuja, kirjoittaa, soittaa harppua ja opetella lausumaan runoja.

Mutta kun. Mutta kun. Mutta kun.

Mutta kun on elämäni käytetyin ilmaisu. Mutta kun ei huvita, mutta kun ei jaksa, mutta kun paleltaa, mutta kun en uskalla.

Menetän kohta hermoni omaan elämääni. Joku tuntematon nainen sanoi televisiossa, että ei pidä ajatella "mutta kun" -asenteella vaan elää hetkessä. MUTTA KUN olen liian nuori!